Eilen leipurinsormiani syyhytti taas sen verran, että oli pakko ryhtyä toimeen. Joulusta jäänyt kaneli-sokeriseos ja tuomiopäiväänsä lähestyvät kananmunat upposivat näihin korvapuusteihin, kun taas aikamoinen satsi erilaisia aineksia kului tähän porkkanakakkuun: Kompostilta pelastuivat muunmuassa turkkilaisen jugurtin loppu sekä (yllättäen) pussillinen porkkanoita!
Vaihe 1: Kaikki ainekset esille!
-- Skipataan se neljän tunnin sekasorto ja siirrytään suoraan tuloksiin - TA-DAA!! --
.JPG)
Muuan porkkanakakkuekspertit vinkkasivat, että kakku-kuorrute suhde olisi pitänyt mennä suunnilleen toisinpäin. Olikin aika tuhtia syötävää, joten ensi kerralla teen kakkuvuoan sijasta pellillisen!
Vähän tutummalle maaperälle pääsin korvapuusteja tehdessä :D
Kiitos tämänpäiväisille kahvittelijaystävättärilleni kun tulitte, sainpahan leipomiselleni jonkun tarkoituksen!
Käsitöihin liittyen, villatakissa otettiin tänään takapakkia. Kyllä se purkaminen jaksaa aina ärsyttää, mutta toisaalta vielä enemmän ottaa päähän katsoa huonosti tehtyä valmista työtä. Siis pää pystyyn ja kohti uusia pudonneita silmukoita!
<3
VastaaPoistaArgh, pudonneet silmukat! Muistan kun alakoulussa huudin kässäntunnilla opettajalle silmukoiden tippuessa että: "apuaa, mun silmät tippui!" :D Mutta ei se sentään niin vakavaa ole, vaikka ärsyttämään se laittaakin kun joutuu purkamaan.
VastaaPoistaHahah eikä! Lasten kaikki fiksut ajatukset ja kysymykset on ihan parasta viihdettä!
PoistaPudonneista silmukoista olisin vielä varmaan purkamatta selvinnytkin, mutta siinä tuli katsottua työtä vähän kauempaa ja huomasin, että hihan olin jostain syystä neulonut huomattavasti löysemmällä. Siis ei kun purkamaan, murrrrrr...