Yksi seikkailu takana - uusi odottaa jo?

Joo, joo, elossa ollaan! Eka viikonloppu vain meni sellaisessa "maa vaihtui mitä ihmettä" -sumussa, sitten tulinkin heti kipeäksi (eräs varusmies tuo kaikki pöpöt näköjään mukanaan) ja kirjoittaminen vain jäi... 

Pari viimeistä iltaa Espanjassa menivät siis jäähyväisten merkeissä. Kaverit ihastuivat ikihyviksi tekemiini jäähyväislahjoihin, ja vastalahjaksi sain kehystettynä ihanaisen yhteiskuvamme :) Tätä porukkaa tulee kyllä ikävä!

Perheen kanssa en tosiaan loppujen lopuksi tuntenut niin suurta yhteyttä, että olisin missään vaiheessa ajatellut olevani heille yksi perheenjäsen lisää - lähinnä tunsin itseni joko työntekijäksi tai vieraaksi. Lieneekö lyhyt au pair -aikani ollut osasyynä: kun kaikki tiesivät, että kohta jo lähden, niin emme kiintyneet toisiimme sen enempää. Olen kuitenkin perheelle kiitollinen kaikesta siitä, mitä he minulle antoivat kesän aikana, ja hyvissä merkeissä lähdin kotiin :) 

Kotiinpaluun lähetessä aloin luonnollisesti miettimään seuraavaa toimintasuunnitelmaa, mulla kun on tämä koko välivuosi ihan tyhjillään. Tuttavaperheen kautta löytyikin yllättäen Tukholmassa asuva suomalais-ruotsalainen perhe, jonka suomalaisen äidin kanssa olen ollut yhteyksissä. Näyttääkin siltä, että loka-marraskuun tienoilla tämä tyttö lähtee Tukholmaan!! 

Tilaisuus olisi mulle täydellinen, koska mulla olisi siellä jo maksuton kämppä valmiina ja saisin puhua suomea, mutta kuitenkin opiskella sitten ruotsia samaan aikaan (suullinen kielitaito kun on VÄHÄN hakusessa...). Pääasiassa tulisin hoitamaan 8 kuukauden ikäistä tyttöä, ja satunnaisesti lisäksi hänen 1,5-vuotiasta isosiskoaan. Työjaksot ovat aina kahden viikon mittaisia, ja niiden välissä on sitten pari-muutama viikko vapaata. Pystyisin siis samaan aikaan esim. aloittamaan jonkun harrastuksen, osallistumaan vapaaehtoistyöhön mistä olen aina ollut kiinnostunut, tai menemään vaikka kielikurssille :) Ja töitä riittää kuulemma ensi keväälle asti - täydellistä!! Juuri jotain tällaista mulla oli mielessä, kun mietin välivuoden pitämistä: kielten opiskelua, uusia kokemuksia, itsenäistymistä... Iso taakka on putoamassa harteilta, jos nyt saan järkevää tekemistä suurimmaksi osaksi välivuotta. 

Sitä ennen tässä on kuitenkin vielä reippaasti aikaa nauttia kotona olosta ja pitää vähän myöhäistä kesälomaa :) Olenkin palannut elementtiini, nimittäin villapaidan neulomiseen. Ihka ensimmäinen itsetehty villapaitani sai armotta purkutuomion, ja siitä on nyt kehkeytymässä "Aivojumppa"-työnimellä kulkeva neuletakki...