Koeviikon satoa

Koeviikolla on meillä lukiolaisilla aikaa tehdä kaikkea kehittävää, kuten:

 1. Viettää puoltoistavuotispäivää! Tollasen sain Villeltä :)

2. Alottaa kirjoneulelapasia. Teinkin niihin vähän enemmän kuviointia ku aluksi piti, ideat sain jämälankakirjasta.

3. Viettää pikkujouluja hyvässä seurassa! :) Syötiin hyvin ja pelattiin Aliasta. Kuvia en laita ku en jaksa miettiä kenellä on missäkin kuvassa hiukset huonosti ja mitä vielä!

4. Ostaa 8 kerää lankaa ja päättää, että nyt teen villapaidan. Pitikö mulla olla kiire joululahjojen kanssa? Huomatkaa tyylikkäät aamutossut taustalla ;)

5. Hankkia silmälasit. En tiiä tuliko musta yhtään sen fiksumman näkönen... Ehkä ens koeviikon projektina teen ton seinämaalauksen valmiiksi :)

6. Jatkaa isoäidinneliöpeittoa, joka ei taida tulla koskaan valmiiksi....

7. Ostaa vähän lisää lankaa ja päättää tehä toinenki villapaita!

Lisäksi vein vanhojentanssimekon lyhennettäväks ja jouduin miehen ahdisteltavaks bussissa...

Ihan toiminnantäyteinen viikko mun mielestä :D Kai ne kokeetkin meni ihan hyvin.

Tänään minäkin sitte opin jotain uutta

Nimittäin tekemään villasukkaan kantapään. Tai siis opin miten se oikeesti tehdään, koko ajan luulin että oon osannu sen! Äiti rupes kattomaan, kun mun tekemä kantapää näyttää tosi pieneltä (omasta mielestäni se tietty oli ihan just täydellinen), ja kiivaan keskustelun jälkeen suostuin purkamaan melkein kärkeen asti valmiin villasukan ja tekemään sen kantapään ilman vahvennettua neuletta. Nyt heitän sen Novitan ohjeen mäkeen, vikahan on ohjeessa ei tekijässä ;) Sukkakin näyttää vähän paremmalta, mut en tiiä pitäiskö olla iloinen vai kaivautua maan alle...

Positiivista on se, että tästä ei päästä kuin ylöspäin!

Viikonloppu on muuten mennyt kotona köllötellessä. Piti valmistautua koeviikkoon, mut se on toistaiseksi jäänyt vaan henkiselle tasolle... Eli en ole lukenut kunnianhimoisen suunnitelmani mukaan terveystietoa enkä yhteiskuntaoppia enkä ruotsia. Viimisenä iltana on hyvin aikaa.

Unisukat sain valmiiksi, mut sori Milla näissä on nyt sellanen väärin tehty minikantapää :D

Nää on siis siniset eikä mustat, yritin pelastaa kuvaa jollain ihme muokkausjutuilla mut eipä auttanut.



Inspiraatio iskee

... ja vähän liiankin lujaa. Tää on taas tätä syys- ja jouluhulluutta, kun ihania ideoita tulee joka tuutista. Kaupungilla kattelen ihmisten huiveja ja hanskoja, sekä kauppojen näyteikkunoita. Aina tulee vastaan jotain minkä haluais tehä ittelleen. Koeviikkokin tulee aina yhtä huonoon aikaan!

Kaksi tilauspipoa ehdin jo tehdä mutten tajunnut ottaa niistä kuvaa, eli kestää vähän saada myssyjen onnellisista omistajista kuvaa tänne. Tällä hetkellä teen Millalle sydänkuvioisia unisukkia, lankana Novitan ikivanhan näköinen Crystal plus joku tuntematon valkoinen. Varastojen aarteita...

 Tykkään muuten tosi paljon noista bambupuikoista. Hinta oli tosin kaksinkertainen tavallisiin puikkoihin verrattuna, mutta nämä on paremmat tunneilla kun eivät pidä niin kauheeta kilinää :D

Sukkien jälkeen jonossa ovat lapaset kaverin poikaystävälle, tällasta väriä ja kuviota suunnittelin niihin äsken:

Sen jälkeen on vielä pari joululahjaa tekemättä, mutta niistä vasta myöhemmin... :) Sitten niihin inspiraatioihin:

Tämä mun on pakko tehdä ittelleni jotenkin! Suu loksahti auki ihastuksesta, kun löysin tämän Minä itte!- blogista. Oon jo kauan ettinyt jotain hyvää ideaa käsityökassiin, kun kannan tekeleet aina jossain ihme nyssyköissä tai sit on silmukat levällään repun pohjalla. Joululoman tekemislista pitenee...

Nämä aikuinen-lapsi- lapaset sisko oli löytänyt netistä. Aika hauska idea näissäkin, riittääköhän taidot toteutukseen...

Intia- postaukseeni Teija laittoi linkin ihanista koruista! En saanut kuvaa kopioitua tänne enkä jaksa ruveta säätämään, mutta sanon että ne on katsomisen arvoisia, olin ihan myyty! Lisää tekemistä joululomalle :)

Nyt hyvää musiikkia soimaan ja torkkupeiton tekeminen jatkuu.

Hymyile, olet Intiassa!

Takana on nyt ehdottomasti yksi elämäni parhaista viikoista, jonka vietin siis Pohjois-Goalla Calanguten alueella. Paikka on niin erilainen Suomeen verrattuna ja nähtävää sekä koettavaa niin paljon, että tästä tulee varmaan pitkä tarina, mutta yritetään tiivistää :)

Hotellin nimi on Villa Bomfim ja siellä vietimme ihanat kahdeksan päivää. Ihmiset ovat tosi puheliaita ja ystävällisiä. Kaikki hymyilivät koko ajan, niin eihän siinä voinut muuta kuin itekkin vetää suupielet korviin ja rentoutua :)

 Näitä kojuja löytyy joka kulmasta ja myyjät toinen toistaan innokkaampia, he nimittäin keräävät koko elantonsa turistikauden aikana. Jos jotain jäi katsomaan vähänkin pidempään, myyjä hyökkäsi heti kaupittelemaan. "I make good price only for you my friend" oli lause, jota kuuli erittäin usein. Ja sitten tietysti tingitään!

Värejä löytyy sekä kankaista että rakennuksista, jotka maalataan upeisiin väreihin aina sadekauden jälkeen. Pinkit ja kirkkaankeltaiset rakennukset ovat vain pari esimerkkiä siitä, mitä kaduilla tuli vastaan. Sateet olivat kuulemma loppuneet juuri ennen meidän tuloamme, eli myös luonto alkoi puhjeta täyteen loistoonsa.

Luonnosta puheen ollen, en oo ikinä maistanut yhtä hyviä hedelmiä!

Paksua, tuoretta ananasmehua tai lassia ja hedelmälautanen aamiaiseksi, kelpaa :) Rannalla naiset kulkivat korit päässä kaupitellen banaaneja, ananasta, kookosta... Kookosmaito maistu kaikelta muulta paitsi kookokselta, mut suosittelen silti maistamaan ihan vaan kokemuksen vuoksi :D 

 Tällaistakin olisi ollut tarjolla...



Baga Beachilta löytyi myös tähänastisen elämäni kaunein auringonlasku:

Viime hetkellä aurinko painui aina pilveen, mutta pitäähän jotain nähtävää jättää ensi reissullekin :)

Ostoksia tuli tehtyä paljon, muun muassa Anjunan ja tiibetiläisten markkinoilta:

Valikoimaa riitti! Ja löysinpä myös kahdet haaremihousut jotka suunnittelinkin ostavani, tässä kuvaa toisista housupuvuksi vetäistynä. Näissä vaatteissa mua luultiin venäläiseksi malliksi, mielipiteitä? :D



Tällaisen tuktuk- taksin kyydissä uskaltauduttiin intialaisen liikenteen sekaan... Samalla tiellä kulkevat jalankulkijat, autot, bussit, skootterit, pyörät, lehmät, kissat ja koirat! Joko en vain ymmärtänyt intialaisten liikennesääntöjä, tai sitten niitä ei ole olemassa. Epäilen jälkimmäistä, sillä nämä taksit ainakin menivät jokaisesta vapaasta raosta mistä vaan pääsivät :D

Innostuin matkan aikana Himalaya- sarjan mömmöistä ja rasvoista. Kaikenlaista purkkien tekstit lupaavat luonnon ainesosien voimalla, joten katsotaan tuleeko naamasta sen parempi :D Jos eivät tepsi, niin ainakaan ei jää hinnan puolesta harmittamaan: koko tämä purkkirivistö maksoi 795 rupiaa eli noin 10 euroa!





Kaikenkaikkiaan matka oli ihan sanoinkuvaamattoman upea. Kuten sanoin, kaikki on niin erilaista Suomeen verrattuna. Joka paikassa oli uutta nähtävää ja ihmeteltävää. Viikon reissu oli ehdottomasti liian lyhyt, se kasvatti vain kiinnostustani Intiaa kohtaan. Ehdin nähdä paljon, mutta en läheskään tarpeeksi.

Kaikki todellakin on paremmin Goalla, kuten paikalliset meille sanoivat :)